tiistai 7. huhtikuuta 2015

Puolivuorokautta parhautta

Pääsiäislauantaiaamuna seitsemän aikaan kellon soittoon on vielä puolisen tuntia. Koko yö on mennyt pienissä pätkissä, joten päätän nousta ylös. Saisi kumminkaan enää unta.

Niin, kuka herää pääsiäislauantaina seitsemältä ja miksi? Herätys on vielä melko mukava. Tapauksen toinen osapuoli on herännyt vielä aikaisemmin, sillä hänellä on vielä yli puolen tunnin ajomatka tuossa vaiheessa. Ollaan sovittu, että kahdeksalta nähdään. Lopulta aika venyy vartin yli kahdeksaksi, mutta se ei haittaa kumpaakaan osapuolta. Aamupalan syöminen on hidasta, kun ei syö aamupuuroa, ja aamutoimeni venähtävät.

Vartin yli kahdeksan tuttu punainen auto kaartaa pihaan. Bea pääsee ulos ja Rolle saa luvan jäädä sisälle. Rollekin kyllä tulee pääsemään, muttei vielä. Ensin testataan, pitääkö väite Bean käyttäytymisestä paikkaansa. Siltä sanomalta voidaan sanoa, että ei. Vahva ei. Bea juoksee suoraan edellisen omistajansa syliin ja antaa pari pusua. Vanhempieni väite häntä koipien välissä karkuun juoksevasta koirasta on kumottu.

Teemme sotasuunnitelman. Nuoremmat koirat eli Bea, Bean edellisen omistajan oma koira Vixi ja hoitokoira Into päästetään leikkimään keskenään. Nuoremman katraan purettua energiansa pihalla rälläten otamme koirat hihnaan ja nappaan myös Rollen matkaan. Ensin kuljemme Rollen ja Bean kanssa Vixin ja Inton edellä. Pienen matkan päästä vaihdamme osia ja jättäydymme kulkemaan taakse. Ei mene kauaakaan, kun pääsemme jo kulkemaan rinnakkain. Ja vielä vähemmän, kunnes uskallamme päästää urokset irti.

Niin, urokset. Rolle on uros, joka suvaitsee toiset urokset pääsääntöisesti vain kahdessa tapauksessa. Toinen tapaus on sellainen, jossa Rolle on ollut pentu ja tavannut uroskoiran ensikertaa silloin. Toinen vaihtoehto on päinvastoin – toisen uroksen on pitänyt olla pentu, kun koirat ovat tavanneet ensi kertaa. Tapaus Into ei kuulu kumpaankaan kastiin. Tutustuttamistapa kuitenkin toimi ainakin tällä kertaa ja sanaharkkaa näille kahdelle tuli vain kerran. Sekin tosin loppui lyhyeen ja matka jatkui.

Inton käytöstä voi kehua erinomaiseksi. Rollen taas ei. Rolle oli koko ajan kiinni Intossa eikä päästänyt tätä silmistään. Into sieti hyvin Rollen härkkimiset ja haastamiset. Kavereiksi näitä tuskin voi sanoa, mutta jo pelkästään se, että Rolle ylipäänsä hyväksyi toisen uroksen, on erittäin suuri postitiivinen yllätys.




Mukavan lenkin jälkeen pakkasimme itsemme, tavaramme ja koiramme niinkutsuttuun koira-autoon eli pikkuruiseen Fiat Puntoon. Ja hyvin mahtui! Matka Järvenpäähän taittui erittäin mukavasti hyvässä seurassa eikä jalkatilassa nukkuva aussiekaan pahasti haitannut. 

Järvenpään päässä suuntasimme kulkumme kenties ainoaan Julius K9 -valjaita myyvään kivijalkakauppaan, PetPointiin. Halu saada kyseiset valjaat talouteemme oli niin suuri, että oltiin oven takana kymmenen minuuttia ennen liikkeen avaamista. Ovien autettua sännättiin hyllylle ja jouduttiin melkein pettymään heti kättelyssä: vihreitä Rollen kokoisia valjaita ei meinannut löytyä ollenkaan. Ja väri on ehdottoman tärkeä. Okei, tuonhintaisissa valjaissa kyllä ymmärtääkin, että halua sen just eikä melkein, sitten ketuttais jos sen viiskymppiä olis maksanu ja jo seuraavana päivänä haluis uudet. Lopulta ne oikeanväriset kuitenkin löytyivät (tosin myöhemmin ne paljastuivat neonkeltaisiksi, mutta jo aiemmin olen todennut neonkeltaisen olevan riittävän vihertävä ollakseen vihreä).

Rollen valjaiden löydyttyä leikittiin lisää hankalaa asiakasta. Bealle ei löytynyt lopulta oikean kokoista ja väristä valjasta ollenkaan ja lähdettiin miettimään, miten saataisiin sellaiset. Muita kivijalkakauppoja ei löytynyt, ja koska minulle ei netin kautta tilaaminen tule kysymykseen, jouduttiin pohtimaan asiakastilausta. Posteja ei turhaan huvittanut maksella, joten lopulta päädyimme siihen, että Bean edellisellä omistajalla on mahdollisuus noutaa valjaat liikkeestä. Niin hankalia asiakkaita oltiin, että meillä meni liikkeessä asioidessa tunti.



Vielä parin kaupan kautta käväistiin, jonka jälkeen mentiin Bean edellisen omistajan luo. Siellä vietettiin useampi tunti, söimme mahtavaa kanacaesarsalaattia ja tein sinne jääväksi juustokakun. Olisin halunnut itsekin, mutta minkä sille voi, että kyseisen herkun pitää hyytyä useampi tunti. Lisäksi pesimme koirat (ja nyt ainakin nämä kaksi tuoksuvat ihanilta) ja vietimme vain aikaa yhdessä.

Uroksien osalta järjestely suoritettiin rajaamalla. Pesemiseen asti Rolle oli ulkona narussa kiinni. Pesemisen jälkeen rajasimme Rollelle pienen tilan pentuaitauksella. Vaikka urokset olivat tulleet ulkona hyvin toimeen, en uskonut Rollen sietävän toista urosta sisätiloissa ja halusimme olla riskeeraamatta. Into osoitti aussiemaisen fiksuutensa ja vaikkei sitä kielettykään menemästä Rollen aidan luo, se pysytteli suosiolla kauempana.

Lopulta koitti kotiinlähdön aika. Tai no ei me ihan tänne asti tultu, mutta mummilaan takaisin. Mummilaan saavuimme joskus ja kello oli jotakin. Päästimme koirat jälleen rälläämään, ensin nuorukaiset. Niiden hetken riehuttua Into autoon ja Rollen vuoro. Taaskaan en halunnut ottaa suurinta riskiä sillä, että olisi urokset suoraan vain päästänyt keskenään irti. Kun ne ensin olivat saaneet suurimmat energiansa purkaa, myös toisen uroksen seurassa meni hyvin.

Viimein koitti ihanan seuran kotiinlähdön aika. Aikaa aamusta oli kulunut melkein minuutilleen 12 tuntia. Kiitos ihanasta puolivuorokautisesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti