sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Unelmista totta

Tänään. Tänään. Tänään, juuri tänään. Ihan paria minuuttia vaille kaks iltapäivällä. Silloin mun unelmat kävi toteen.


Tämä ihana neitokainen muutti meille. Kyseessä on Puurattaren Syysloisto, kotoisammin Bea, 2-vuotias suomenlapinkoiranarttu. Näin lyhyen tutustumisen jälkeen Bea vaikuttaa pehmeältä, mutta kuitenkin energiseltä. Bea on säpäkkä liikkeissään ja todella pirteä.


Meillä on molemmilla paljon opittavaa toisistamme. Koska Bea on jo aikuinen, on sille luonnollisesti opetettu asioita jo etukäteen. Tämä on ihan kiva, mun ei esimerkiksi tarvitse taistella sisäsiisteyden kanssa. Kuitenkin kaikki, mitä Bealle on opetettu, ei ihan mee yksiin sen kanssa, miten mä oon toiminu Rollen kanssa. Yksi hyvä esimerkki tästä on se, että kun käsken Bean istumaan, se ei jää siihen, vaan sille täytyy sanoa odota-käsky. Saas nähdä, kuinka kauan mulla menee tämän oppimiseksi, sillä luulen, että jos opettelen itse olemme nopeammin yhteisymmärryksessä kuin niin, että opettaisin Bean istumaan ilman varsinaista käskyä. Käskyllä homma on kyllä selkeämpi, Rollelle vain ei ole tullut opetettua kun se pysyy muutenkin.


Erilaisista persoonistaan huolimatta Rolle ja Bea tulevat vallan mainiosti toimeen keskenään. Useammat leikit on jo leikitty, ja tälläkin hetkellä meidän parketteja koetellaan painin ja pyrähtelyn muodossa. Ulkona vedetään rallia niin, että multa vaan lentää. Remmissä eivät kuitenkaan edes yrittäneet painia, vaan kulkivat kauniisti rinta rinnan.


Käytiin vähän tokoilemassakin Bean kanssa. Tehtiin ihan yksinkertaista perusasentotreeniä, aluksi ohjasin Bean perusasentoon (tätä sille aikaisemmin on hieman opetettu) ja siitä sitten lähdettiin liikkumaan ihan miniminiaskelin ja Bean piti itse tarjota uutta perusasentoa. Pikkuhiljaa tämä pieni raitapaita hoksasi homman juonta ja alkoi tarjota haluttua toimintaa. Siihen oli hyvä lopettaa, tai no oikeastaan olosuhteet pakottivat lopettamaan, kun namit loppu.

Tämän muutoksen johdosta myös blogi muuttaa nimeään ja osoitettaan. Jatkossa kuljetaan nimellä Raitamonsteri, joka tulee Compostimonsterista ja Raitapaidasta. Ulkoasukin muuttuu, mutta omista koodaustaidoistani johtuen se tuskin tulee olemaan huikea.

Ja jottei Rollea ihan täysin unohdeta, se muistutti taas eilen, miksi sen lempinimi on Compostimonsteri. Äiti ja sisarukseni olivat käyneet Kotipizzassa ja jälleen pitsan rippeet kulkeutuivat kotiin. Arvatkaa vaan kaks kertaa, oliko niitä jäljellä enää hetken päästä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti